Metsästyskoulutusviikonloppu Nissilässä 7.-8.6.2008   Perjantai. Työt ohi ja viimein pääsee lähtemään. Siilinjärvellä hyppään viikonlopun toisen kouluttajan Miettisen Teron kyytiin ja suuntaamme keulan kohti Vieremää. Tero on siis se kaveri, joka aikoinaan minut tutustutti spanieleihin, ja josta kipinä oman koiran hankkimiseen lähti. Nyt on oma vuoden vanha pentu, josta olisi kovaa vauhtia tulossa ympärivuotinen harrastekoira moneen touhuun. Auto lastattiin täyteen kaikkea tarpeellista, vaatteita, yöpymisvehkeet ja kaikkea muuta tilpehööriä. Matkalla vielä makkarat & tarpeellinen nesteytys Marjahaan abc:ltä. Kohtapa oltiinkin jo Nissilässä, Marjukan kotipaikalla. Pihassa meitä vastassa oli ainakin kuusi erilaista lintukoiraa, joten oikeassa paikassa oltiin. Paikalla oli myös Petteri, viikonlopun toinen kouluttaja ja innokas saksanseisojaharrastaja. Tulimme siis paikalle jo perjantaina, että kouluttajat saivat hioa viikonlopun ohjelman ja toiminnan mieleisekseen. Illalla olikin saunan ja yleisen jutustelun aika. Puheenaiheita ei tarvitse arvailla, kun samassa saunassa on kolme innokasta erämiestä. Lauteilla ammuttiin monet linnut, noudettiin kaislikossa ja ryömittiin hanhirimmillä.   Lauantai-aamuna ajelimme viikonlopun tukikohtaamme Samoilijoitten metsästysseuran kämpälle. Paikka oli oikein loistava pieni hirsimökki keskellä mäntykangasta, metsälammen rannalla. Paikalle alkoi valumaan porukkaa ja kohta pääsimme aloittelemaan viikonlopun virallista osuutta maittavan aamiaisen jälkeen. Innokkaita spanieliharrastajia oli tullut itärajan tuntumasta, aivan eteläisestä Suomesta sekä Oulun suunnalta saakka. Monenlaista luppakorvaa joukkoon mahtui ja yhtä monenlaisia ohjaajia. Varsinaisessa koulutuksessa läksimme paneutumaan hieman perustottelevaisuuteen ja koulutustapoihin, tärkeimpinä omasta mielestäni käsky ja käskystä vapautus. Mukana koulutusta seuraamassa oli myös aivan pieniä pentuja, joiden mielestä leikkiminen oli paljon mukavampaa ja kehittävämpää toimintaa kuin tylsät toistot. Eihän koko viikonlopun tarkoitus olekaan tehdä huippuja koiria, vaan saada ohjaajille selkeämpi kuva, miten metsästyskoulutusta voi suorittaa. Iltapäivällä oli vuorossa oikein maittava keittolounas, jonka maanmainio huoltoryhmä oli meille taikonut. Ei voinut taas todeta muuta kuin, että kyllä se ruoka maistuu hyvälle luonnon helmassa. Ensimmäisen päivän loppuajan ohjelmaan kuului pentujen testaamista karkaavilla esineillä, noutoharjoituksia ja -näytöksiä. Illemmalla ohjaajat antoivat henkilökohtaista neuvoa mm. noutoon ja muihin mieltä askarruttaviin asioihin. Illan kruunasi taas mukavan pehmoiset löylyt. Saunassa kerkesi tutustumaan muihinkin osallistujiin ja pitihän se käydä talviturkki heittämässä, olihan jo kesäkuu. Illalla oli myös pientä mukavaa ohjattua toimintaa, jonka jälkeen uni maistui melko hyvälle.   Sunnuntain aamupalan jälkeen siirryimme pienen matkan päähän harjoittelemaan hakua, jota kommenttien perusteella koirat olivat tehneet vaihtelevalla menestyksellä. Olisikin se helppoa, jos kaikki pennut saisivat sen ominaisuuden suoraan emän maidosta, mutta ei, ohjaajallekin jää varaa tehdä jotain. Taas kerran meidän upea huoltojoukkue palkitsi helteisessä murrokossa rämpimisen ja voi kuinka hyvää se hernekeitto olikaan. Syönnin jälkeen siirryimme upeita maisemia katsellen kauniiseen harjumaastoon, jossa ohjelmassa oli vedestä noutoa ja jälkeä. Oman koiran osalta jälki oli niin uusi ja outo juttu, että eihän siitä mitään tullut. No, onpahan vara parantaa ainakin. Onneksi meidän ryhmän viimeiseksi suorituksesi jäi vedestä nouto, jossa Waltsu teki elämänsä ensimmäisen noudon kylmällä riistalla ja vielä käteen luovuttaen. Voi sitä ohjaajan riemua! En tiedäkään sen parempaa tapaa lopettaa loistava koulutusviikonloppu. Palasimme vielä Samoilijoiden kämpälle hörppäämään lähtökahvit ja viikonloppu oli kotimatkaa vaille paketissa.   Loppuun haluaisin antaa erityiset Kiitokset Samoilijoille mahtavista puitteista, kouluttajille hyvistä neuvoista, huoltoryhmälle erittäin maittavista ruuista & kahveista, Itä-Suomen Spanielikerholle viikonlopun järjestämisestä ja lopuksi mukaville osallistujille hyvästä ryhmähengestä ja leppoisasta tunnelmasta. Vakavilta naamoilta vältyttiin ja reppu täynnä uusia neuvoja pääsimme jatkamaan harrastamista karvakorvaisten ystäviemme seurassa. Kiitos   -Jarno Räsänen- & -Waltsu- Hayzehill’s Great Warrior